Kuntien määrä on puolittunut sota-ajasta.

Kuntien määrä on laskenut viime vuosina voimakkaasti. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 Suomessa oli 603 kuntaa. Nyt niiden määrä on vain noin puolet huippurvosta, 311 kuntaa. Sodan loppuesessa noin 50 kuntaa jäi Venäjän puolelle, mutta suurin syy kuntamäärän pienenemiseen on muuttoliike. Nuoret ovat muuttaneet maaseudulta työn ja koulutuksen perässä isommille paikkakunnilla. Kun väki on vähentynyt ja paikalle jääneiden vanhemman ikäluokan veronmaksukyky on ollut heikko, pienimmille kunnille ei ole jäänyt muuta mahdollisuutta kuin hakeutua isomman kainaloon.

Kuntaliitokset ja niillä saavutettava taloudellinen hyöty on ollut jatkuvasti poliittisen väännön kohteena ennen liitoksen toteutumista. Kuntatalouden tilastoista näkyy, että pieniäkin kuntia on voitu johtaa taloudellisesti ja tehokkaasti niin että ne ovat kyenneet säilyttämään asemansa. Kuitenkin suuremmissa yksiköissä hallinnolliset kustannukset asukasta kohden pitäisi olla pienemmät. Kahden kunnan liittoksessa pitäisi säästyä vähintään yhden kunnanjohtajan ja monen toimialajohtajan palkka.
Säästöt saattavat hävitä apulaisten palkkaamiseen sillä väkimäärän ja pinta-alan kasvaessa johtajat tarvitsevat lisää apulaisia. Johtajien määrän vähenemisen lisäksi säästöä syntyy kaikenlaisten toimintojen keskittämisestä, mutta samalla pienemmän kunta-alueen palvelut saattavat heikentyä.